Päivitetystä Pajero Sportista ei tullut Mitsubishin mallisarjan lippulaivaa sattumalta — täysikokoinen Pajero on poistunut tuotannosta, eikä vuodesta 2006 yhtäjaksoisesti valmistetun mallin päivittämisen kustannuksia yksinkertaisesti voitu perustella. Mitsubishin strategisten painopisteiden muuttuessa valtaistuin siirtyi tälle järeälle katumaasturille, jonka juuret juontavat hyötykäyttöön tarkoitetun pickup-lavetin alustaan. Miten uusi lippulaiva siis pärjää? Ajoimme 500 kilometriä ottaaksemme siitä selvää.
Mitä uutta Pajero Sportin kasvojenkohotuksessa?
Kasvojenkohotus esiteltiin pari vuotta sitten, mutta toimitushäiriöt viivästyttivät täysimittaista lehdistökoeajoa tähän asti. Muutokset ovat täsmällisiä eivätkä mullistavia — Mitsubishi keskittyi arjen käytettävyyteen mekaanisen uudistuksen sijaan, osittain budjettirajoitteiden ja osittain siksi, ettei sen uskollinen ja konservatiivinen yleisö kaipaa radikaaleja parannuksia.
Uudistuksen keskeisiä päivityksiä ovat:
- Uudelleen suunniteltu keulailme, jossa massiivinen kromisäleikkö ja kapeat LED-ajovalot
- Uudistetut etuiskunvaimentimet parempaan ajomukavuuteen
- Uusi sähköinen takaluukku potkutunnistimella (ensimmäistä kertaa Pajero-mallistossa)
- Uudelleen muotoiltu tavaratilan vuoraus, joka ohjaa veden pois takaluukun avautuessa sateella
- Auto Hold -toiminto lisätty varustukseen
- Uusi lähestyvän ajoneuvon varoitusjärjestelmä pysäköintitilanteisiin
Moottori ja vaihteisto: 2,4-litrainen turbodiesel suurennuslasin alla
Testiautomme saapuivat huipputason Ultimate-varustelutasolla, ja niitä voimansi tuttu 2,4-litrainen 4N15-turbodieselmoottori, joka tuottaa 181 hevosvoimaa ja 430 Nm vääntöä. Valinnainen 3,0-litrainen V6-bensiinimoottori ei kuulunut testiin — se kattaa alle 10 % myynnistä eikä ole huomion arvoinen häiriötekijä. Yhdistettynä Aisinin kahdeksanportaiseen automaattivaihteistoon voimalinja toimii käytännössä näin:
- Kaupunkiajo: Pehmeää ja huomaamatonta — dieselin kalina, josta jotkut kollegat valittavat, pysyy hyvin hyväksyttävissä rajoissa. Automaattivaihteisto vaihtaa nopeasti eikä kaupunkiliikenne tuota ongelmia, oli kyse sitten liikkeellelähdöstä valoista tai kaistanvaihdosta.
- Maantieajo: Sport pitää suunnan luottavaisesti, vaikka se aaltoileekin lempeästi näkymättömien tien epätasaisuuksien yli. Liike pysyy hallittuna eikä koskaan muutu epämiellyttäväksi.
- Ohittaminen: Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä. Veto liikkeellä olevasta nopeudesta kiihdytettäessä on vaatimatonta — pudota vaihde alas vaihdesiivekkeellä sekuntia ennen ohitusta ja pidä kaasu pohjassa läpi liikkeen. Diesel kiihdyttää kierroksia hitaasti, ja moottorinohjauksen uudelleenohjelmointi onkin tästä syystä suosittua omistajien keskuudessa. Tästä huolimatta jopa 120 km/h:n nopeuteen asti ohittaminen on täysin hallittavissa, ellei juuri jännittävää.
- Polttoaineenkulutus: 500 kilometrin testimatka reippaasti ajettuna kulutti hieman alle 11 litraa sadalla kilometrillä. 68-litrainen tankki antaa todellisessa käytössä noin 700 kilometrin toimintamatkan tankillista kohti.
Sisätilat: mukavuus, ergonomia ja lippulaivaongelma
Kaksikymmentäneljä tuntia ratin takana ei jättänyt jälkeäkään väsymyksestä — todellinen saavutus erillisrunkoiselta katumaasturilta. Autossa on kuitenkin useita ergonomisia erikoisuuksia, jotka tuntuvat sopimattomilta nyt lippulaivaksi asemoidulle autolle:
- Ei istuinmuistia — jopa Ultimate-varustelussa korkeus ja ohjauspylvään etäisyys säädetään käsin joka kerta
- Mitsubishi Remote Control -sovellus voidaan parittaa vain yhteen puhelimeen — ei käyttäjäprofiileja useammalle kuljettajalle
- Keskikonsoli on niin leveä, että osa kuljettajista kokee sen ahtaaksi; paksunnetut sivuseinät, jotka lisättiin estämään pidempiä kuljettajia hankaamasta tunnelin muoviin, eivät täysin ratkaise leveysvalitusta
- Nahkaverhoilu on melko jäykkää ja tuntuu enemmän käytännölliseltä kuin premiumilta
- Ei istuinten tuuletusta — todellinen puute kuumassa ilmastossa tehdyssä koeajossa
- Rengaspaineiden lukemat (TPMS) eivät ole helposti nähtävissä päämittariston näytöltä
Plussapuolelle: sisätilat on helppo pyyhkiä puhtaaksi ja itse ajoasento sopii hyvin pitkille matkoille. 1 000 kilometrin päivämatka yhdellä istumalla tuntuu täysin mahdolliselta.
Ultimate-varustelun turvallisuus- ja kuljettajaa avustavat ominaisuudet
Ultimate-kokoonpano tuo kattavan valikoiman aktiivista ja passiivista turvatekniikkaa:
- Mukautuva vakionopeudensäädin
- Auto Hold (10 minuutin pitoajan rajalla ennen vapautumista)
- Kuolleen kulman valvonta peilien merkkivaloilla
- 360 asteen ympärinäkymäkamera
- Automaattinen hätäjarrutus jopa 80 km/h:n nopeuteen asti
- Lähestyvän ajoneuvon varoitus pysäköintitilanteissa (uutta tässä kasvojenkohotuksessa)
Ohjaustuntuma on kevyt ja pehmeä, lähes neljä kierrosta ääriasennosta toiseen — mutta kääntösäde pysyy alle 5,6 metrissä, joten Pajero Sport on ahtaissa paikoissa ketterämpi kuin suurelta erillisrunkoiselta katumaasturilta osaisi odottaa.
Maasto-ominaisuudet: Super Select 4WD-II toiminnassa
Kuiva sää ja metsäpalovaroitus rajoittivat maasto-osuudet sora- ja hiekkateihin varsinaisen polkuajon sijaan — mutta Super Select 4WD-II -järjestelmän arvioimiseen riitti silti tarpeeksi. Näin havaitsimme:
- Nelivedon kytkentä: Kiekkosäädin kytkee nelivedon jopa 100 km/h:n nopeuteen asti ja reagoi 3–4 sekunnissa. Lievä nykäisy etuakselin kytkeytyessä kaasun alla on tunnettu ominaisuus kaikissa Pajero Sport -sukupolvissa — ei vika, vaan vain erikoisuus.
- Alennusvaihteisto: Ryömintävaihde kytkettynä Sport laskeutuu jyrkkiä rinteitä täysin hallitusti jarruja koskematta. Varmaa ja ennustettavaa.
- Takatasauspyörästön lukko: Kytkettiin kesken nousun ristikkäisen akselihaasteen kohdalla, ja auto nousi huipulle ilman draamaa.
- Jousitus: Uudistetut etuiskunvaimentimet tekevät todellisen eron. Kasvojenkohotusta edeltäneellä Sportilla oli maine aggressiivisesta pomppimisesta hiekkateillä; tämä versio vaimentaa iskut siististi. Ei narinaa, ei iskuja ohjaamoon, ei kolinaa karkealla betonista asfalttiin -siirtymällä, johon osuimme vauhdissa.
- Yksi varoituksen sana: Jäähdytinpaketti on yhä suojaamaton metalliverkolta. Sorateiltä singahtava kivi, joka osuu välijäähdyttimeen, voi jättää sinut pulaan — kannattaa harkita jälkiasennettavaa suojaa.
Tuomio: kyvykäs lippulaiva identiteettikysymyksellä
Päivitetyssä Pajero Sportissa vaikeinta ei ole sen ajaminen — vaan odotusten sovittaminen sen mukaan, mikä se on. Auto, jota on pitkään pidetty edullisena vaihtoehtona “oikealle” Pajerolle, on saanut lippulaiva-aseman ilman vastaavaa harppausta viimeistelyssä. Jopa Ultimate-varustelussa ohjaamo tuntuu käytännölliseltä eikä premiumilta. Se sopii ostajille, jotka arvostavat kestävyyttä ja helppoa puhdistettavuutta enemmän kuin pehmeitä pintoja — mutta se on jännite, jota Mitsubishi ei ole täysin ratkaissut.
Kahden täyden ratin takana vietetyn päivän jälkeen tässä on yhteenveto:
- ✅ Aidosti mukava pitkillä maantieajoilla
- ✅ Erinomainen polttoaineenkulutus luokassaan — alle 11 l/100 km jopa kovaa ajettaessa
- ✅ Pätevä maastossa todistetulla nelivetojärjestelmällä ja takatasauspyörästön lukolla
- ✅ Parantunut jousitus kasvojenkohotusta edeltäneeseen malliin verrattuna
- ✅ Kattava turvallisuus- ja kuljettajaa avustava tekniikka Ultimate-varustelussa
- ❌ Sisätilojen laatu ei vastaa lippulaiva-asemointia
- ❌ Turbodiesel vaatii ennakkosuunnittelua ohitettaessa kovassa vauhdissa
- ❌ Useita ergonomisia rajoitteita, jotka tuntuvat vanhentuneilta vuonna 2022
- ❌ Ei istuinten tuuletusta, ei monen käyttäjän profiileja, ei istuinmuistia
Kaipaisinko täysikokoista Pajeroa? Rehellisesti sanottuna en. Sportin mitat sopivat paremmin jokapäiväiseen käyttöön, ja sen maasto-ominaisuudet ovat segmentilleen vankat. Se ei ole hiotuin ostettavissa oleva katumaasturi, mutta se on yksi rehellisimmistä — ja oikealle ostajalle se merkitsee yhä paljon.
Tämä on käännös. Voit lukea alkuperäisen tekstin täältä: https://www.drive.ru/test-drive/mitsubishi/60d99c526c487c28d2a905a2.html
Julkaistu toukokuu 26, 2022 • 6m lukemiseen
