Lähes kahden viikon ajan Ducati Multistrada 1260 Enduro oli uskollinen matkakumppanini ja ilmensi italialaista tyyliä jykevässä seikkailupyörän hahmossa. Reittini kiemurteli Karjalan salaperäisten metsien halki, taustalla kaikui susien kaukainen ulvonta, ja löysin rauhan Kalastajasaaren koskemattomilta sammalmättäiltä avaran arktisen taivaan alta. Tämä seikkailu osoitti täydellisesti, mihin suuret matkaenduropyörät on tarkoitettu ja millaista henkeä ne edustavat.

Ducati Multistrada 1260 Enduro
Luokka ja sen valtiaat
Suuret matkaenduropyörät edustavat johtavien valmistajien insinööritaidon huippua ja muodostavat oman eliittimaailmansa, jota hallitsevat BMW, KTM ja Ducati. Tämä luokka menee pidemmälle kuin Suzuki V-Strom 1000 ja Yamaha XT1200Z Super Tenere tarjoavat, sillä varusteisiin kuuluvat esimerkiksi sähköisesti säädettävä jousitus, kehittynyt kaarre-ABS ja suuri määrä turvallisuusantureita — etupyörän nousun hallinnasta aina leikillisesti ilmaistuna tienvarsikahvin arvosteluun asti.

Ducatin Enduron kehitys
Ducati 1200 Enduro asetti riman korkealle, mutta uusi 1260 Enduro vie rajat vielä pidemmälle. Moottorin iskutilavuus kasvoi 1262 kuutiosenttimetriin, teho nousi 152 hevosvoimasta 158:aan ja 128 Nm:n vääntömomentti tasoittui 3500–5000 kierroksen minuuttialueelle. Mielenkiintoista kyllä, sekä etuhaarukan että takaiskunvaimentimen joustomatkaa lyhennettiin 200 millimetristä 185:een, jotta istuinkorkeutta ja moottoripyörän painopistettä voitiin laskea. Mutta heikentääkö se maasto-ominaisuuksia? Ducati Skyhook Suspension Evo -järjestelmä, joka vaikuttaa suoraan tieteiselokuvasta lainatulta tekniikalta, lupaa tasapainottaa nämä muutokset.

Mittaristo, hallintalaitteet ja matkatavarat
Värillinen viiden tuuman TFT-näyttö vaikuttaa ensin liian täyteen ahdetulta, mutta siinä on toimintoja, joita ei löydy kaikista luksusautoistakaan. DWC & DTC pois käytöstä — oma valintani: poistin etupyörän nousun hallinnan ja luistoneston käytöstä.

Vasemman ohjaustangon nappipaljouteen tottuu nopeasti; kaikki on sijoitettu loogisesti, eikä ylimääräisiä liikkeitä tarvita.

Pohjapanssari kesti tyynesti kymmeniä kivien iskuja, mutta sen vaatimaton koko herättää edelleen huolta — lisäsuoja on järkevä hankinta.

Ducati 1260 Enduron viralliset sivulaukut valmistaa Touratech: vasemman laukun tilavuus on 45 litraa ja siihen mahtuu helposti mikä tahansa kypärä, kun taas 40-litrainen oikea laukku on pakoputken vuoksi hieman pienempi.
Elämäni retkikunta

Ymmärtääkseni Ducati Multistrada 1260 Enduron todelliset kyvyt lähdin suurelle retkelle Karjalan halki Kalastajasaarennolle, Venäjän läntisimpään pisteeseen. Tämä 6000 kilometrin matka, josta noin puolet kulki erilaisilla sorateillä ja maastourilla, alkoi ja päättyi Moskovaan. Se oli kestävyyden ja hengen koetus, johon kuului öitä tähtitaivaan alla ja vaativaa maastoa. Seurueessani olivat monipuolinen Multistrada 950 S ja pirteä Scrambler Desert Sled, tukiautona jykevä Volkswagen Amarok Canyon.


Ensimmäiset 700 kilometriä Pietariin olivat vain alkusoittoa lumoavalle Venäjän pohjoiselle. Vaikka Ducati 1260 Endurossa on 30 litran polttoainesäiliö ja se painaa 254 kg, se osoittautui asfaltilla vertaansa vailla olevaksi koneeksi. Se yhdistää nakupyörän raa’an voiman matkapyörän ylellisyyteen ja kulkee vaivatta nopeuksilla, jotka muistuttavat huippuluokan urheiluautoja, säilyttäen samalla poikkeuksellisen mukavuuden ja tehokkuuden.

Karjalaan
Pietarissa valmistauduimme seuraavaan vaiheeseen asentamalla pyörään Pirelli Scorpion Rally -renkaat tulevia maastoseikkailuja varten. Matka Vottovaaralle oli täynnä historiaa ja luonnonkauneutta ja osoitti jälleen Karjalan monimuotoisuuden.

Karjala jätti minuun lähtemättömän jäljen, kuin luku mukaansatempaavasta luonnon ja historian saagasta. Kemin ja Umban paikkakunnat jäivät mieleeni aitoine saunoineen; koivun ja tuoreen puun tuoksu tuntuu ympäröivän minua vieläkin.

Toisena päivänä Ducati Multistrada 1260 ja minä olimme jo täydellisessä yhteisymmärryksessä. Valitsin Enduro-moottoritilan, etupyörän ABS:n sekä kokonaan pois kytketyn takapyörän lukkiutumattoman jarrujärjestelmän. Myös luistonesto oli pois päältä. Lyhennetystä joustomatkasta huolimatta maasto-ominaisuudet olivat vaikuttavat, vaikka satunnaiset iskut moottorinsuojaan muistuttivat muutoksista. Kollegani ajama Multistrada 950 S piti epätasaisessa maastossa vaivatta 90—100 km/h vauhtia ja pakotti minut seuraamaan sen tahtia.

Scrambler Desert Sled, joka aluksi vietti suuren osan matkasta tukiautossamme, pääsi todella oikeuksiinsa Kalastajasaarennon maastourilla. Raskaampiin Ducati-sisaruksiinsa verrattuna se tuntui ketterältä ja vaivattomalta ja eteni helposti maastossa, joka suuremmilla pyörillä vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta.

Vaidaguban majakka Kalastajasaarennon Saksanniemellä on yhä toiminnassa.

Keskisaarento ja Motovskinlahti Barentsinmerellä.
Paino-ongelma
Multistrada 1260 S:n tai BMW:n ”ison hanhen” kaltaisten jättien suurin haaste on niiden paino. Neljännestonnin painoisen koneen hallitseminen mudassa tai hiekassa on vaativa tehtävä kokeneellekin kuljettajalle. Vähemmän kokeneelle jo sadan metrin eteneminen asfaltin ulkopuolelle voi tuntua pelottavalta.


Kalastajasaarento ja Saksanniemi
Seikkailun todellinen sielu löytyi kuitenkin päällystettyjen teiden mukavuuden ulkopuolelta. Viikon Karjalan rauhallisissa maisemissa vietettyämme saavuimme Kanentjavr-järvelle ja Kalastajasaarennolle. Seuraavat kolme päivää kuuluivat koko moottoripyöräilyhistoriani antoisimpiin. Jokien ylityksistä karulle tundralle levittäytyneisiin sodan jälkiin kokemus oli syvästi koskettava.


Leiriytyminen Saksanniemellä, katse Norjan rannikkoa kohti, sekä jännittävä 40 kilometrin paluumatka, jonka aikana jouduimme vielä pelastamaan pehmeään maahan juuttuneen Amarokimme, lisäsivät seikkailuun oman sävynsä. Ajaminen Kalastajasaarennon halki täydellisessä pimeydessä, Scramblerin polttoainesäiliön jälleen tyhjennyttyä, oli jyrkkä vastakohta asfaltin yksitoikkoisuudelle.


Nämä kokemukset saivat minut pohtimaan taloudellisia valintojani ja kyseenalaistamaan joitakin ennakkokäsityksiäni. Huomionarvoista on, ettei yksikään Ducati pettänyt koko matkan aikana.


Kuva: Dmitry ja Leonid Grinberg | Artem Lepesin | Nikita Kolobanov
Tämä on käännös. Alkuperäisen artikkelin voi lukea täältä: Pohjoisen hiljaisuus eli italialaiset napapiirin takana. Matka Ducati Multistrada 1260 Endurolla
Tietoa maittain
Julkaistu helmikuu 07, 2024 • 7m lukemiseen