Rolls-Royce, brittiläisen luksusauton perikuva, ei ole koskaan pitänyt omaa korituotanto-osastoa. Alusta lähtien yhtiö keskittyi valmistamaan aikansa mahdollisimman laadukkaita alustoja ja jätti niiden esteettisen „pukemisen” mestarikorirakentajille — 1900-luvun alun Englannissa heitä oli runsaasti. Ajat kuitenkin muuttuivat, ja niin muuttui Rolls-Roycekin.
Miksi itsenäiset korirakentajat katosivat
Rolls-Royce piti vuosikymmenten ajan tiukasti kiinni tästä liiketoimintamallista eikä horjunut edes suuren laman aikana, joka koetteli ankarasti sen luksustuotteiden kysyntää. Vasta toisen maailmansodan aikana perinteinen tuotantojärjestelmä alkoi todella näyttää rasituksen merkkejä.
Sodan jälkeisessä Englannissa itsenäisten korirakentajien määrä väheni jyrkästi verrattuna maailmansotien väliseen aikaan. Osa tuhoutui suuren laman seurauksena; toiset siirtyivät sodan aikana sotatuotantoon eivätkä kyenneet palaamaan siviilitöihin; muutamat onnekkaat yhdistyivät suurten autonvalmistajien kanssa. Esimerkiksi Park Ward, joka oli jo ennen sotaa joutunut Rolls-Roycen vaikutuspiiriin, oli ratkaisevassa asemassa siirtymisessä kokonaan metallisiin koreihin. Vaikka yritys säilytti muodollisesti itsenäisen merkkinsä, sen läheistä yhteyttä Rolls-Royceen ei tuotu suoraan julkisuuteen.
Ensimmäiset tehdaskorit
Siirtyminen vakiomuotoisiin „tehdaskoreihin” alkoi varovasti vuonna 1946 Bentley Mark VI:n myötä. Vaikka niitä kutsuttiin tehdasvalmisteisiksi, korit toimitettiin sopimuksella ulkopuolelta — ei arvostetulta korirakentajalta vaan vuonna 1926 perustetulta metalliteollisuusyritykseltä Pressed Steel Companylta. Tehdas oli alun perin Morris Motorsin ja amerikkalaisen suuryrityksen Budd Corporationin yhteisyritys, mutta oli sittemmin itsenäistynyt ja erikoistunut kylmäpuristukseen sekä kokonaisten raakakorien toimittamiseen eri autonvalmistajille. Tällainen sopimus oli arvostettu mille tahansa yritykselle, erityisesti Rolls-Roycen kanssa.
Ajovalojen välissä olevista pienistä RR-monogrammeista päätellen tämä yksilö valmistettiin vuoden 1964 jälkipuoliskolla ja kuuluu siten viimeisiin: jo vuonna 1965 malli väistyi tuotannossa modernimman Silver Shadow’n tieltä.
Silver Dawnista Silver Cloudiin
Täysin koottu mutta vielä viimeistelemätön ja maalaamaton raakakori saapui Rolls-Roycen Crewen tehtaalle, jossa loppuviimeistely ja maalaus tehtiin tarkoitusta varten rakennetulla tuotantolinjalla.
Kun Rolls-Royce oli hionut tuotantomenetelmän Bentley Mark VI:n avulla, se alkoi 1940-luvun lopulla myydä osaa näistä autoista omalla merkillään, pääasiassa vientiin ja ulkoasua vastaavasti muuttaen. Näin syntyi Rolls-Royce Silver Dawn, jota valmistettiin vuosina 1949–1955 ja joka menestyi sekä ulkomailla että Yhdistyneessä kuningaskunnassa — lokakuusta 1953 alkaen ohjauspyörä oli Britannian markkinoita varten oikealla puolella. Mallia myytiin 760 kappaletta ennen kuin sen korvasi mallistossa modernimpi Silver Cloud, tämän artikkelin aihe.
Auton sisustus on täynnä hillittyä ylellisyyttä. Jos materiaali on nahkaa, se on parasta laatua; jos puuta, se on välttämättä arvokasta puulajia. Myöhäisen mallin toinen tunnusmerkki on erilliset etuistuimet yhtenäisen penkin sijaan.
John Blatchley, itseoppinut suunnittelija
Silver Cloudin korin suunnitteli lahjakas John Blatchley, itseoppinut nero, joka siirtyi Rolls-Roycelle tunnetulta korirakentajalta J. Gurney Nuttingilta. Vakava nuoruusiän sairaus esti Blatchleyta saamasta muodollista koulutusta, mutta hänen luontainen lahjakkuutensa korvasi ammattikoulutuksen puutteen. Hänen merkittäviin saavutuksiinsa kuuluivat Bentley Mark VI:n kehittäminen ja sen muuntaminen Rolls-Royce Silver Dawniksi sekä Rolls-Royce Ltd:n autosuunnitteluosaston perustaminen.
Kun Blatchley sai 1950-luvun puolivälissä tehtäväkseen suunnitella Silver Cloudin täysin alusta, yhtiön konservatiivinen johto hylkäsi ensimmäisen ehdotuksen liian modernina. Vuonna 1996 Classic & Sports Car -lehden Giles Chapmanille antamassaan haastattelussa Blatchley muisteli: „Amerikkalainen lähestymistapa korimuotoiluun vaikutti minuun tuolloin voimakkaasti, ja se näkyi suunnitelmassani. Siitä rakennettiin melko suuri esittelymalli… Esittelyssä johto käski minua tekemään jotain perinteisempää. Piirsin saman tien harmaalle paperille valkoisella kynällä, miltä tuo ‘perinteisempi’ voisi näyttää — karkean ajatuksen, jossa oli Bentleyn tunnusomainen jäähdyttimen muoto ja merkki. He hyväksyivät sen heti, eivät vain lähtökohdaksi vaan sellaisenaan…”
Mittaristo on järjestetty symmetrisesti: vasemmalla on nopeusmittari, oikealla kaikki muut asteikot, ja virtalukko sekä osa sähköisistä hallintalaitteista sijaitsevat keskellä pyöreässä paneelissa. Tämän yksilön radio on saksalainen Blaupunkt
Silver Cloud saapuu, 1955
Uusi malli esiteltiin vuonna 1955 sekä Rolls-Royce Silver Cloudina että Bentley Type S:nä ja jatkoi edeltäjiensä muotoilun kehitystä. Siinä oli yläventtiilinen rivikuutonen, automaattivaihteisto (vakiona vuodesta 1953), riippumaton etujousitus, jäykkä taka-akseli ja tehostetut rumpujarrut kaikissa pyörissä. Kehityksen jatkuessa lisättiin ohjaustehostin, ensin lisävarusteena ja myöhemmin vakiona.
Etujousitus ja vaihteisto perustuivat amerikkalaisiin ratkaisuihin, joiden patentit hankittiin General Motorsilta. Vuonna 1957 esiteltiin pidemmän akselivälin versio, joka lisäsi takamatkustamon tilaa. Runkorakenne mahdollisti edelleen erikoiskoriset versiot, jos asiakas halusi yksilöllisen korin joltain harvoista jäljellä olevista itsenäisistä korirakentajista.
Takaistuimen matkustajilla on turvavöiden lisäksi mukava keskikyynärnoja, jonka voi tarvittaessa irrottaa, sekä etuistuinten selkänojiin kiinnitetyt taittopöydät.
Kuusi sylinteriä ei enää riittänyt
1950-luvun lähestyessä loppuaan Rolls-Royce päätti siirtyä V-muotoiseen kahdeksansylinteriseen moottoriin, koska kuusi sylinteriä ei enää tuntunut riittävältä tämän luokan autoon ja tavoitteena oli saavuttaa tai ylittää kansainväliset kilpailijat. Päätös toi haasteita: Rolls-Roycella oli vain vähän kokemusta V8-moottoreista, sillä edellinen oli valmistettu jo vuonna 1905. Lopulta General Motorsin kanssa tehty lisenssisopimus mahdollisti uuden V8:n kehittämisen; Rolls-Royce valmisti sen omiin tarpeisiinsa — merkittävä askel eteenpäin aiemmasta rivimoottoreihin tukeutumisesta.
Silver Cloud II, 1959
Siirtyminen V8-moottoreihin alkoi vuoden 1959 malleilla Silver Cloud II ja Bentley Type S-2. Ne säilyttivät edeltäjiensä ulkoasun, sillä Blatchley oli syvästi keskittynyt suuren kuusi-ikkunaisen limusiinin kehittämiseen Silver Wraithin seuraajaksi eikä häntä tarvinnut häiritä. Uudet mallit toivat lukuisia teknisiä parannuksia, muun muassa suuremman puristussuhteen ja hienostuneemmat kaasuttimet, jotka paransivat suorituskykyä muuttamatta klassista ulkonäköä.
V8 on edelleen hieman ahdas moottoritilassa, joka suunniteltiin alun perin rivikuutoselle. Pitkänomainen ilmansuodatinkotelo nousee saranoilla ylöspäin ja voidaan siinä asennossa kiinnittää konepeltiin erityisellä tangolla — konepelti ei ole tässä yksiosainen „alligaattori”, vaan „perhostyyppinen” ja koostuu kahdesta puolikkaasta
Neljä ajovaloa Amerikkaa varten
Näiden arvostettujen autojen tärkein markkina pysyi Yhdysvalloissa, missä neljän ajovalon järjestelmä oli vuoteen 1958 mennessä vakiintunut. Amerikkalaisten määräysten ja makumieltymysten vuoksi Rolls-Royce lisäsi suunnitteluun kaksoisajovalot ja muutti samalla etusuuntavilkkuja sekä jäähdyttimen säleikköä.
Perintö
Teknisestä ja tyylillisestä kehityksestä huolimatta Rolls-Roycen ylellisyyden ja käsityötaidon ydin säilyi koskemattomana, joten jokainen auto edusti paitsi autotekniikan huippua myös ajatonta aseman ja hienostuneisuuden symbolia. Silver Cloudin väistyessä uudempien mallien, kuten Silver Shadow’n ja lopulta Phantom-sarjan, tieltä jokainen sukupolvi jatkoi vertaansa vailla olevan ylellisyyden perinnön rakentamista, ja mallisuvusta tuli yhtä lailla arkkitehtonisen kauneuden kuin autoteollisen arvovallan ilmentymä.
Rolls-Royce Silver Cloud III:n tavaratila
John Blatchleyn aika Rolls-Roycella saattoi päättyä 1960-luvun lopulla, mutta hänen vaikutuksensa elää edelleen hänen suunnittelemiensa autojen eleganteissa linjoissa ja arvokkaassa olemuksessa. Hänen näkemyksensä auttoi muovaamaan Rolls-Roycen aikakauden, joka kiehtoo keräilijöitä ja harrastajia kaikkialla maailmassa yhä tänään ja korostaa perintöä, jossa taiteellinen käsityö yhdistyy mekaaniseen täydellisyyteen.
Valokuva: Sean Dugan, Hyman Ltd.
Tämä on käännös. Alkuperäisen artikkelin voi lukea täältä: Musta hopeapilvi: vuoden 1965 Rolls-Royce Silver Cloud III Andrei Hrisanfovin kertomana
Julkaistu syyskuu 25, 2024 • 7m lukemiseen
